Vappupuheessani vuonna 2023 käsittelin ajankohtaisia rakennussuojelun teemoja ja puolustin sitä, että Turun kaupunkikuvassa tulee säilyä erilaiset historialliset kerrostumat. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia tulee suojella määräyksin, mutta niiden kunnosta on myös käytännössä pidettävä huolta. Turussa on lukuisia ränsistyviä arvorakennuksia, joiden omistajat jättävät tahallaan rakennuksen odottamaan purkulupaa ja sitä myötä pyrkivät hankkimaan kiinteistölle lisää arvokasta rakennusoikeutta. Tämä ei ole oikein.

“Hyvä vappuväki,

Haluan viedä sinut vapun kunniaksi pienelle aikamatkalle. Sulje hetkeksi silmäsi. Kuvittele, mitä näet ympärilläsi, jos matkustat ajassa sata vuotta taaksepäin? Entä lähes kahdeksan sadan vuoden taakse aikaan, joka nykyisin tunnetaan ajankohtana, jolloin Turusta tuli kaupunki. Kun olet haistellut keväisen mullan tuoksua vuodelta 1223, kelataan aikaa kuitenkin vielä hieman eteenpäin, takaisin 1700-luvun Turkuun. Miltä Turku näyttää? Mitä näet edessäsi?

Voit palata aikamatkaltasi tähän päivään ja avata silmäsi. Miltä todellisuus näyttää suhteessa siihen, mitä näit aikamatkallasi? Mielestäni tässä kohdassa näyttää aika hyvältä. Seisomme entisessä Herrainkulmassa, paikassa, johon meille on oikeasti säilynyt jotakin noilta päiviltä. Tässä vieressämme on noin vuonna 1700 rakennettu Qwenselin talo.

Harva rakennus 1700- ja 1800-luvuilta on säilynyt Turun nykyiseen kaupunkikuvaan. Tietysti erityisesti Turun palolla on näppinsä tässä pelissä. Mutta se ei selitä kaikkea. Myöskään Turun palon jälkeisen ajan 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen rakennuskanta ei näy katukuvassa niin paljoa kuin pitäisi. Turkulaista itsetuntoani kolhaisee elää kaupungissa, josta on syntynyt valtakunnallisestikin tunnettu termi “Turun tauti”.

Välillä tahtotilaa historiallisten kerrostumien säilyttämiseen kaupunkikuvassa ei yksinkertaisesti ole. Juuri tänä keväänä äänestimme kaupunginvaltuustossa Pukkilan massalaitoksen kaavamuutoksesta. Me Vihreät esitimme rakennuksen purun mahdollistavan kaavaehdotuksen hylkäämistä, mutta emme saaneet taaksemme enemmistöä. Tällaiset äänestykset hävitään valtuustossa vain kerran – yksi teollisuushistoriallinen kerros Turkua on pyyhitty pois.

Kun keskustelen turkulaisten kanssa, moni turkulaisista on siinä käsityksessä, että Österbladin tontin, eli tontin jossa on esimerkiksi yökerho Dynamo, vanhat rakennukset ovat jo saaneet purkuluvan. Mitään tällaista ei ole päätetty, rakennusten säilyttämiseen voidaan löytää tahtotila. Vihreiden näkemys on, että tiiviin kävelykeskustan edistämiseksi ja vanhojen rakennusten kunnostamisen rahoittamiseksi tontin omistajalle tulee myöntää rakennusoikeutta tontin sisäpuolelle nykyiselle parkkipaikalle. Tässä kohtaa meillä kuitenkin tulee olla varmuus siitä, että lupauksista pidetään kiinni ja että vanhojen rakennusten ylläpitoa ei laiminlyödä.

Tästä päästäänkin toiseen ongelmaan: vaikka välillä Turusta löytyy poliittinen tahtotila historiallisten kerrostumien säilyttämiseen, käytännön keinot suojelun toteuttamiseen ovat puutteelliset. Suojelu kaavatasollakaan ei riitä, jos rakennusten omistajat eivät noudata velvoitteitaan rakennusten ylläpidosta. Fleminginkadun ja Linnankadun risteyksessä oleva, viime viikolla osin palanut puutalo, joka on rakennettu 1820-30 luvuilla, on surullinen esimerkki uhkasakkomenettelyn vaillinaisuudesta. Asian saaman julkisuuden myötä nyt olisi Turussa oikea aika ottaa teettämisuhka käyttöön tämänkaltaisiin tilanteisiin.

Meillä vihreillä on selvä viesti muille puolueille ja rakennusten omistajille: me vihreät emme tule palkitsemaan kulttuurihistoriallisesti tai kaupunkikuvallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpidon laiminlyöntiä rakennusoikeudella.

Kaupungin ei tietenkään kuulu säilyä muuttumattomana, sitä on syytä kehittää. Vihreään kaupunkivisioon kuuluu kaunis rakentaminen, tiivis kävelykeskusta ja kaupunkitilan vapauttaminen ihmisille, myös lapsille. Historiallinen kerrostuneisuus juurruttaa nykyhetken ja sen arkkitehtuurin osaksi historiallista jatkumoa.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa sinua yhdestä asiasta, joka jäi minulle mieleen puheeni alkupään aikamatkalta vuoden 1223 Turkuun. Aurajoki, kaupunkimme maamerkki, virtasi täällä jo silloin. Vanhemmista kuulijoista moni muistaa, että pitkän aikaa Aurajoen rannat eivät olleet kaupunkilaisten käytössä. Vuosien työn myötä rannat on otettu takaisin ihmisten käyttöön, ja työ jatkuu edelleen. Tällä esimerkillä haluan jättää sinulle mieleen sen, että kaupunkitilaa saadaan autoteiden ja parkkipaikkojen sijaan meille ihmisille, kun niin päätetään. Historiallinen kerroksellisuus säilyy kaupungissa, kun siihen on poliittinen tahtotila. Kaupunki kehittyy, kun sitä kehitetään. Siksi oikea aika vihreällä poliitiikalle on juuri tänään.

Näillä sanoilla haluan toivottaa teille hyvää vappua ja iloa tulevaan kesään!”